keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kärsimätöntä odottelua

Tulisi jo se päivä kun pimeys ja räntä vaihtuvat aurinkoon ja trooppisiin sateisiin. Tulisi jo se päivä kun se kuuluisa märkä rätti mätkähtää naamalle lentokoneesta ulos astuessa. Odotus tiivistyy ja uusi elämä Maputossa lähenee. Pakko myöntää että jännittää hieman vaikka luottavaisin mielin tässä on jo pitkään kitkuteltu. Paljon ovat ihmiset kyselleet miten aiot selvitä koko vuoden ilman tuloja. Kyllä, ilman tuloja! Olen vastannut että kyllä kaikki järjestyy. Säästöt, läheisten ihmisten tuki ja uudet elämäntavat auttavat. Jos eivät auta niin eivätköhän ne maitojunat sieltäkin kotiin tule. Ja olen myös päättänyt, että jos maitojunalla tullaan kotiin, niin sekään ei ole maailmaloppu tai epäonnistuminen. Ja sanottava on myös että Suomessa vallitseva yleinen ilmapiiri ei yhtään innoita jäämään rakkaaseen kotimaahan. Kaipaan muutosta ja mahdollisuuksia tehdä muutoksia, omassa ja muiden elämässä. Tässä blogissa yritän jakaa omat kokemukseni, saavutukseni ja epäonnistumiseni ja toivon että niistä olisi apua sekä inspiraatiota muillekin. Täytynee vielä mainita että olen pähkäillyt kieltä, jolla kirjoittaisin. Ja tulin siihen tulokseen että kirjoitan sillä kielellä, mikä parhaimmalta tuntuu sinä päivänä.
29. joulukuuta alkaakin sitten suurin muutos elämässäni tähän mennessä ja toki siihen on jo alettu varautua. Muutamia perusjuttuja tulee muuttumaan ihan konkreettisesti: kaikki ei toimi napista painamalla ja kaikkea ei aina ole saatavilla. Asumme Maputossa Chamanculo (kuvassa näkymää viime vuodelta) nimisellä asuinalueella, jota osittain voisi kuvailla slummiksi. Ihmiset asuvat hyvin tiiviisti, kaikilla ei ole sähköä tai juoksevaa vettä, toimivaa jätehuoltoa ei käytännössä ole juuri lainkaan, sanitaatio on välttävää ja tuholaiseläimiä riittää. Tästä kertoessani monet ovat kauhistelleet miten voin asua sellaisessa paikassa. Näen itse sen mielenkiintoisena haasteena, johon on olemassa olevia ratkaisuja ja odotan innolla että pääsen niitä kokeilemaan. Etenkin permakulttuurisia taitoja, joita tässä parin vuoden aikana olen kerryttänyt tulen varmasti tarvitsemaan. Tässä blogissa yritän parhaani mukaan kertoa myös näistä kokeiluista ja toivon että uudet tulevat naapuritkin hyötyisivät niistä!
Mutta rakkaat ystävät vielä ehdimme nähdä ja jouluakin viettää!
Choupal, tuleva kotini - My home to be. Kuva: Greg