Pikkuhiljaa näin neljän viikon päästä alkaa tavalliset, arkiset asiat luonnistua. Enää ei mene sormi suuhun kun ainoasta hanastamme ei tule heti vettä tai aamupalaa ei enää valmistakaan mieheni nuorempi sisar Deninha, joka vieraili Etelä-Afrikasta ensimmäiset viikkomme.
Mitä ne arkiset asiat sitten täällä Oikarinen-Mapengo perheessä sitten ovat?
Aamulla aikaisin, viiden aikoihin Deninhan vanhempi lapsi Marina lähtee kouluun ja äiti Christina ostamaan vihanneksia torilta. Ostamiaan vihanneksia hän myy päivän aikana talomme edustalla pienestä luukusta. Heräämme viimeistään kahdeksan aikoihin ja ensimmäiseksi pestään edellisen illan illallisastiat ja siivotaan piha sekä talo sisältä. Aamupalaa varten käydään hakemassa tuoretta leipää ja vihanneksia kadun kulmasta. Leipä on vaaleaa patonkia ja maksaa 5 meticalia (noin 15 senttiä). Vaikka maha on ollut ajoittain hieman sekaisin olen huomannut muuten voivani hyvin, juurikin terveellisen ruoan vuoksi. Turussa kahvilaa pyörittäessäni pääsi paino nousemaan, mutta nyt jo kolmen viikon täällä oleskelun jälkeen alan palata takaisin entisiin mittoihin :)
Todellakin vihanneksia ja merenantimia syödään paljon enemmän kuin Suomessa. Etenkin paikalliset herkulliset kasvismuhennokset ovat mieleeni. Pinaatin tapaisia kasviksia on monia erilaisia; cacana, mboa, matapa jne. Niitä valmistetaan muunmuassa kookoksen ja maapähkinöiden kanssa. Opinnäytetyötä tehdessäni luin näistä ”indigenous african vegetables” alkuperäisistä afrikkaisista lehtivihanneksista jonkin verran ja kaikissa löytämissäni lähteissä mainittiin että ravintoarvoiltaan ne paljon rikkaampia ja terveellisempiä kuin mentereelle tuodut ”uudet” kasvikset kuten maissi, kassava, peruna jne. Kasvisten lisäksi syömme kalaa ainakin joka toinen päivä ja muita mereneläviä kerran viikossa. En tiedä johtuuku kenties ruokavaliosta vai runsaasta auringonvalosta että kynnetkin kasvavat täällä paljon nopeammin. Lisäksi pitänee mainita lukuisat erilaiset tuoreet hedelmät. Olen laskeskellut että kolmen viikon aikana olen tutustunut ainakin kymmeneen minulle uuteen hedelmään. Nimet eivät ole vielä hallussa.
Syöty on siis hyvin mutta matkanteko on ollut hankalaa paikallisen julkisen liikenteen takkuilun vuoksi. Noin viikko sitten chapa kuskit olivat kaikenlisäksi lakossa ja ainoastaan valtion suuret bussit kulkivat. Taisin päästä tuona päivänä ahtaanpaikankammostani kun ahtauduimme ainakin sadan muun ihmisen kanssa 50:nen henkilön bussiin. Päätimme siis hankkia auton, sellaisen jolla pääsee myös kiertelemään maaseudulla. Pakistanilaisen ystäväni avustuksella kävimme hankkimassa edullisen nelivedon Durbanista, Etelä-Afrikasta. Auto on jo Maputossa mutta tullimuodollisuuksiin menee luultavasti vielä päiviä, toivottavasti ei viikkoja. Näistä järjestelyistä minun on pysyttävä kaukana sillä muuten saamme maksaa ainakin kaksinkertaisen hinnan auton tuomisesta Mosambikiin. Autoamme odotellessa saimme toisen vanhemman auton käyttöömme, jolla onkin ollut hyvä harjoitella. Meikäläisen ajelun tuloksena irronnut (muovinen) takapuskuri ja pelkääjän paikan ovessa naarmu. Ensimmäinen vaurio tapahtui chapan aiheuttamana ja saatiin kotona korjattua. Toinen tuloksena epäonnistuneesta yrityksestä peruuttaa rautaisen portin läpi pehmeässä hiekassa. Mutta voin helpotuksekseni todeta että liikenteessä ja suuremmissa nopeuksissa ei ole ollut ongelmia. Nyt täytyy vaan skarpata itsepäisten chapakuskien suhteen ja muistaa varoa pehmeää hiekkaa. Lisäksi iltaisin pitää varoa erityisesti humalaisia autoilijoita, joista saimme myös pienen esimerkin pelkääjänpaikan oveen. Vahvempia virvokkeita nauttinut neitonen päätti peruuttaa automme kylkeen ja poistua tyynesti paikan päältä. Onneksemme saimme sankarin kiinni ja kuskattua poliisiasemalle, jonne hän sitten onnellisesti sammui ennen lausunnon antamista. Poliisille oli melko selvää ilman kokeita että ilojuomia oli nautittu enemmän kuin maan laki sallii autoilemisen yhteydessä.
Muun totuttelun ohessa kielen opettelu on jäänyt vain kuuntelun tasolle ja yksittäisten sanojen muisteluun. Choupalissa kielen haltuunottamista hankaloittaa shangane, jota sotketaan portugaliin tai pelkästään puhutaan heimokieliä, shanganea ja tongaa. Tällä viikolla löysimme ensi kuussa alkavan portugalin kielikurssin, jolle aion osallistua. Opetusta on kolmen kuukauden ajan viitenä päivänä viikossa pari tuntia. Kurssin järjestää Mosambikin opetusministeriö ”Minitério da Educação, Instituto de Lìnguas” ja paljon edullisempi kuin yksityisten kielikeskusten järjestämät kurssit. Koko kolmen kuukauden kurssi maksaa noin 200 euroa. Eiköhän sen kurssin jälkeen ala sujumaan, vaikka kielipää ei enää niin terävä olekaan. Toivon myös saavani uusia ystäviä kurssilta, joiden kanssa voisin jutustella niillä vähän tutummillakin kielillä.
Toisin kuin monet muut, hyvin makeat hedelmat nama olivat
melko karvaita...
Normaali elämänrytmi on alkanut palautua jo harrastustenkin osalta. Lähellä kotiamme sijaitsee Centro de Hipico, jossa olen käynyt nyt kaksi kertaa ratsastamassa. Ratsastuskeskus on portugalilaisten rakentama entinen laukkarata. Paikkaa ei liene kunnostettu sitten kolonialistien lähdön jalkeen mutta on kohtalaisen hyvässä kunnossa. Parhaina päivinää keskus on ollut varmasti loistelias paikka, johon Maputon seurapiirit ovat tulleet seuraamaan kisoja. Karsinapaikkoja laskeskelin olevan ainakin yli viisikymmentä, ratsastuskenttiä on kolme, yksi katettu ja kaksi taivasalla. Itse laukkarataa ei enää käytetä mutta katsomorakennuksessa on kahvila ja pukeutumistilat.Hevosia tällä hetkellä näyttää olevan reilu parikymmentä ja näyttävät ihan hyväkuntoisilta. Karsinat ovat siistit ja henkilökunta näyttää osaavalta.Opettajana toimii paikallinen vanhempi herrasmies ja opetus on estepainoitteista. Itse olen käynyt kentällä vääntämässä omia kiemuroita, sillä kielimuuri on toistaiseksi haittaamassa ohjattua tuntia. Hintakin on kukkaroon sopiva 400 meticalia tunnilta (noin 11 euroa), toisin kuin toisen eurooppalaisen omistaman tallin hinnat: kuulema 100 dollaria kahdelta tunnilta. Lisäksi tallin alueella on uima-altaat, joista toinen näyttää olevan käytössä ja suht puhdas. Täytynee vielä mainita että keskuksen vieressä on Maputon eläintarha ja aidan läpi voi katsella surullisen näköistä virtahepoa, joka seisoo yksin aitauksessaan.
