Kyllä, kylmä on ollut muutamina päivinä, vaikka lämpötila ei varmasti ole laskenut alle 25 asteen. Taisinpa tottua jo niihin reilun kolmenkympin helteisiin. Talvi tekee tuloaan Mosambikiin. Päivällä aurinko paistaa edelleen voimakkaasti ja aurinkorasva on ollut edelleen käytössa, mutta iltaisin ja öisin, etenkin kun tuulee, t-paitasillaan tulee kylmä. Kieltämättä vähän kyllä hävettää näin suomalaisena myöntää että paleltaa, mutta minkäs teet. No sääsmalltalkit sikseen.
Viikot vierii niin nopeasti ja tuntuu että kohta olenkin jo Suomessa takaisin. Työt ASSCODECHAssa ovat olleet mielenkiintoisia nuorten ja lasten työpajojen parissa sekä nuorten ammattikoulutuksen järjestelyissä. Välillä tunnnen oloni kyllä hieman hyödyttömäksi, sillä edelleen pystyn suurelta osin vain seuraamaan sivusta ja osallistumaan suunniteluun. Käytännön asioiden hoidossa minusta ei juurikaan ole hyötyä, vielä.
Tanssia
Kun kerta Afrikassa ollaan pitää sitä kokeilla tietenkin jotain afrikkalaista tanssia. En kuitenkaan pukenut kaislahametta ylleni ja lähtenyt perinteisiä heimotansseja opettelemaan vaan aloitin kizomba tanssitunnit paikallisessa tanssikoulussa. ASSCODECHAn toisen vapaaehtoisen työntekijän kautta löysin kivan pienen tanssiukoulun, jossa opetetaan salsaa, zoukia ja kizombaa. Kizomba on itseasiassa angolalainen tanssi, mutta väliäkös tuolla. Ja mikä parasta osa tanssittajista on puoliammattilaisia, joten se joka astuu varpaille olen minä. Tanssin ilon lisäksi tunneilta saa uusia tuttavuuksia ja juoruhetken savonkielellä suomalaisten ystävättärien kanssa.
Portugali
Portugalin opinnot etenevät hitaasti mutta varmasti ja mitä luulin kielen helppudesta alussa ei olekaan niin totta. Etenkin verbien aikamuotojen kanssa on aikamoista taistelua ja puhun suurelta osin edelleen preesensissä kertoessani eilisestä, ellei opettaja Olivia ole korjaamassa. Portugalin kielessä on raastava määrä verbisääntöjä liittyen siihen miten pitkään tekeminen on kestänyt vai jatkuuko se edellen, mikä on ollut aikomus tai mihin aikaan tekeminen on tapahtunut. Eikä tämä koske pelkästään verbejä vaan myös prepositiot vaihtelevat mielestäni epäloogisesti aikomuksen ja olemisen keston perusteella. Ehkä hieman vahingoniloisena olen kuitenkin todennut etteivät paikallisetkaan aina käytä oikeita muotoja joten en ole ottanut asiasta sen suurempaa stressiä. Sanastosta olen todennut että kaikille sanoille löytyy ainkain kolme portugalin vastinetta ja jotkin portugalin sanat voivat suomeksi tarkoittaa montaa eri asiaa. Lisäksi samankaltaiset sanat voivat tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita. Tässä muutama esimerkki, joita on tullut vastaan sanakirjaa selaillessani:
a jubilação = riemu, ilo, eläkkeelle siirtyminen ->(niinhän sen pitää olla, eikö vain!)
querer = rakastaa / requerer = vaatia
imperioso = käskevä, määräävä / imperito = kokematon
Koulun ja työn ohella elämä täällä Maputossa on alkanut tuntua normaalilta. Nyt miettiessäni toukokuun lopulla alkavaa lomaa Suomessa ajattelen lähteväni ulkomaille. Olen myös huomannut että afrikkailaisen suurkaupungin todellisuus (jätteet, saasteet, melu, ihmiset, ainainen taistelu bussiin päästäkseni) ei tunnu enää oudolta ja vieraalta. Kaikkeen tottuu, kai. Tosin viime viikonloppuna taas Swazimaassa vierailessani, yhden yön Mlilwanen luonnonpuistossa nukkuessani, totesin että ei maaseudunkaipuu mihinkään ole kadonnut. Joskus täytyy päästä luonnon keskelle hevosten kanssa ja nukahtaa sirkan siritykseen. Toinen asia minkä tajusin vasta männä viikolla: ei laskuja eikä muutakaan postia! A: kaikki täällä maksetaan etukäteen (mukaanlukien sähkö ja puhelut) B: posti ei tulisi perille vaikka sitä yritettäisiin lähettää, eikä kellään ei ole täällä edes postilaatikoita. Voin vain todeta että eipä ole ollut edellämainittuja seikkoja ikävä, toisin kuin ihmisiä siellä Suomessa, saunaa ja ruisleipää!
 |
| Illanviettoa Museumin nurkilla |
