Mosambikissa
kaikilla on kotiapulainen (empregada) tai useampi. Tai siis kaikilla, joilla on
vähintään varaa maksaa apulaisen minimipalkka, joka on ilmeisesti noin 2500
Mt/kk (n.63 €). Tällä hinnalla saa kotiin apulaisen, joka tekee kaiken
haluamasi puolestasi ja tulee töihin 6:na päivänä viikossa, vähintään 8 tuntia
päivässä. Kuulostaako houkuttelevalta?
Viidestä asunnosta,
joissa olen Maputossa asunut, kolmessa on ollut apulainen ja olen edelleen
hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Olen lapsesta asti tottunut tekemään
kotitöitä ja ruuanlaitosta pidän erityisesti. Jos en saa kotona tehdä mitään
hommia, ei se tunnu kodilta. No siinä se apulainen sitten pyörii koko päivän ja
pitäisi osata antaa käskyjä. Ei sitten luonnistu yhtään meikäläiseltä. Ja kuten
vierailemassa ollut serkkuni totesi, he ovat aina tiellä, jos itse jotain
haluat tehdä. Rohkeammat jo kauemmin talossa olleet saattavat jopa kieltää
isäntäväkeä tekemästä kotitöitä, jos hän niitä yrittää tehdä.
Maputossa
kotiapulaiset ovat perinteisesti naisia, joko nuorempia tai sitten jo
kypsemmässä iässä olevia rouvia. Monelta paikalliselta asiaa kysyessäni,
vanhemmat naiset ovat parempia; nuoret ovat kuulemma liian ovelia, eikä heihin
voi luottaa.
Yllätyksekseni
Beirassa naisia ei kotiapulaisina juuri näy. Kaikki apulaiset ovat nuoria
miehiä. Ensimmäistä kertaa beiralaisessa kodissa vieraillessani erehdyin jopa
poskisuutelemaan hämmentynyttä miespuolista kotiapulaista, koska luulin häntä
ystävän sukulaiseksi. Etikettivirhe! Minun puolestani saa vähän sekoittaa
näitä palvelija-herra rooleja…ehkä alan poskisuutelemaan kaikkia tapaamiani
kotiapulaisia.
 |
| Kotiapulainen Victor Beirassa, nukkui yonsa parvekkeella |
Beirassa näin myös
kerrostaloasunnon varusteltuna huonekohtaisella hälytysjärjestelmällä, jonka
avulla kotiapulainen kutsutaan paikalle. Tässä asunnossa järjestelmä ei
kuitenkaan enää toiminut ja sen sijasta apulaisia kutsuttiin koilottamalla
asunnon laidasta toiseen milloin mihinkin puuhaan.
 |
| Mars huoneeseen 10. Isantavaki odottaa palveluanne. |
Olen mietiskellyt,
että tämä maan sisäinen kulttuuriero, kotiapulaisten sukupuolesta, varmasti vaikeuttaa
vähänkoulutettujen naisten työllistymistä pohjoisemmassa Mosambikissa, missä
siis kotiapulaiset ovat miehiä. ”Naisten ja miesten työt” ovat edelleen vahvoja
Mosambikissa, joten jos palkalliset kotityön työpaikatkin menevät miehille, ei
naisille, etenkään nuorille ja kouluttamattomille, jää paljoa vaihtoehtoja.
No jokatapauksessa,
nyt kun asun kahden paikallisen miehen kanssa, jotka koko ikänsä ajan ovat
eläneet kotiapulaisten ympäröimänä, olen myöntynyt sellaisen olemassaoloon myös
pienessä kodissamme. Uuden työn johdosta, en (onneksi) paljoa apulaiseen
törmää, sillä hän tulee jo minun lähdettyäni töihin ja on ehtinyt jo lähteä kun
minä palaan kotiin. Olen myös kieltänyt häntä tulemasta lauantaisin, sillä haluan
rauhassa herätä ja halutessa kipsutella vaikka kalsareissani edes kerran
viikossa kahvinkeittoon. Tähän loppuun voisi heittää vielä kliseen: ”maassa
maan tavalla” ja ainakin tarjoan yhdelle naiselle työpaikan.
