Blogin kirjoittaminen jäi melko pitkäksi aikaa. Mietin syytä miksi en
enää viitsinyt kirjoittaa samalla innolla kokemuksistani Maputon arjessa,
samanlaisella vaivattomalla innolla, jolloin ei edes tarvitse miettiä mitä
kirjottaisi. En keksi muuta syytä kuin että elämäni Maputossa arjistui (oma
sana, kai) eli uudet asiat kulttuurista, arjesta, kaikesta jokapäiväistyivät
eikä mikään tuntunut enää uudelta ja jännittävältä. Nyt kuukauden Suomessa
oleskeltuani Maputon elämä tuntuu unelta, jota on jo ikävä ja voisin kirjoittaa
siitä miltä Suomessa tuntuu elää. Siis teenpä niin.
Jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ihmettelin kun ihmiset eivätkään
hymyilleet takaisin ja sitten tuli itselle hölmö olo kun yrittää ottaa
kontaktia kaikkiin vastaantuleviin. Suonenjoella, lapsuudenmaisemissani,
ihmettelin neljä päivää neljän seinän sisällä kun kukaan ei soita tai tule
käymään, vain viestejä naamakirjaan. Kirjoitinkin Maputossa asuvalle
tuttavalleni siitä kuinka tuntuu että spontaani sosiaalinen kanssakäyminen
Suomessa onnistuu vain baaritiskillä pilkun jälkeen. Kärjistystä tottakai,
mutta siltä se tuntuu kun palaa Suomeen maasta, jossa sosiaalisuus ilmenee
hyvin eri tavalla.
Sitten menin metsään, nevalle, järven rannalle, papan pihalle nenä
hautautuneena syreenipuskaan, maiskuttelin papan itse kalastamaa sekä
savustamaa lahnaa, laukkasin hevosella hurjasti pitkin saaristolaistietä ja
muistin mistä Suomessa on kyse. Mutta sitten kuitenkin mietin, riittääkö se
minulle. Toki luonto, puhtaus, vapaus, turvallisuus jne. on tärkeitä minulle ja
tulen erityisesti luonnon läheisyyttä aina tarvitsemaan, mutta jokin Suomesta
minulle tärkeä puuttuu, minkä tunnen löytäväni Maputosta. En ehkä vielä pysty
täysin itsekään ymmärtämään mikä se on mutta luultavasti se liittyy suurelta
osin ihmisiin ja siihen kuinka elämään suhtaudutaan.
 |
| Nevalla Pohjanmaalla |
Parin päivän jälkeen siitä kun olin tullut Suomeen lomailemaan
Hyvinkäällä tapahtui taas surullisenkuuluisa ampumistapaus. Lisäksi sain kuulla
ystäviltäni ja luin lehdistä juttuja perheissä tapahtuneista surmista, joissa
kaikissa perheen isän kautta on lähtenyt koko perhe tai osa. En tiedä mitä
sanoisin...tai ajattelisin. Ajatukset ovat hyvin ristiriitaiset. Etenkin
Hyvinkään ampujan kohdalla, sillä mitään järkeenkäypää motivaatiota ei
ilmeisesti ole löydetty. Yhden lööpin näin missä ampuja tuttu kommentoi hänen
juoneen olutta ja riidelleen kavareidensa kanssa! Eikö sellaista tapahdu joka
viikonloppu joka toisessa kaveriporukassa. Onko suomalaisten pinna niin
kireällä että pienimmätkin vastoinkäymiset voivat laukaista tälläisia
reaktioita. Kun näkee viikottain omassa arjessaan aliravittuja, AIDSiin
kuolevia,hyljättyjä kehitysvammaisia kadulla makaamassa, on äärimmäisen vaikea
ymmärtää mitä suomalaisille on tapahtumassa.
Lomalla kuuluu olla tekemättä mitään ja olen onnistunut siinä
kiitettävän hyvin. Suunnitellut ompelukset jäi tekemättä ja paperihommatkin
osittain. Huonon sään ja varmaan viitsimyksenkin vuoksi olen katsellut aika
paljon televisiota. Kyllä, kaikki hömppäsarjat ja mitä oudoimmat tosi-tv
tekeleet, joissa ei oikeasti tapahdu mitään. Näistä tosi-tv sarjoista on tullut
mieleen katsooko muutkin ihan oikeasti sellaista sontaa ja naureskelen
itsekseni että omasta elämästänikin tulisi mielenkiintoisempaa tuotosta. Ollaan
taidettu muutaman kerran samaa miettiä Maputolaisten suomalaisten kanssa
rämpiessämme mitä mielenkiintoisimmissa ihmissuhdesotkuissa, arkielämän
sattumuksissa ja elämänkäänteissä.
No olen jotain tv:stä oppinutkin, nimittäin Euroopan talouskriisistä. En
ole juurikaan seurannut Euroopan tapahtumia Maputossa ollessani, mutta nyt
pikkuhiljaa olen alkanut tajuta mistä on kyse. Mielenkiintoisimpana olen
pitänyt keskustelua siitä miten Euroopan tilannetta ja Afrikkaa ollaan
alettu verrata toisiinsa. Joku viisas
jossain (todella pätevä lainaus siis, en enää löytänyt lähdettä) sanoi että
Euroopassa tehdään tismalleen samoja köyhyyden kierteeseen johtaneita virheitä
kun Afrikassa on tehty. Ja tästä tulee mieleeni Portugalissa viime vuonna
suoritamani PDC(Permaculture Design Course)
kurssin ensimmäinen luento siitä kuinka ihmiskunta on toistanut samat
kokonaisten kulttuurien tuhoon johtaneet virheet kerta toisensa jälkeen. Kai se
on nyt todettava, että asia on juurikin näin. Ei en ole pessimisti :D Saan
tästä faktasta vain lisää puhtia siihen mitä teen ja saan vahvistusta sille
ajatukselle mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.
Nyt kiitän ja kumarran Suomea, suomalaisia ja tätä lomaa, tulit
tarpeeseen. Nyt kuitenkin on jo hihat kääritty ja hinku takaisin töiden pariin
ja Maputoon. Kiitos kaunis myös rakkaille ystäville, jotka tarjosivat
naurunhetkiä kyyneleet silmissä ja vanhemmille, joiden huolenpito ei koskaan
lopu.
