Ulkomailla kotimaassa

Blogin kirjoittaminen jäi melko pitkäksi aikaa. Mietin syytä miksi en enää viitsinyt kirjoittaa samalla innolla kokemuksistani Maputon arjessa, samanlaisella vaivattomalla innolla, jolloin ei edes tarvitse miettiä mitä kirjottaisi. En keksi muuta syytä kuin että elämäni Maputossa arjistui (oma sana, kai) eli uudet asiat kulttuurista, arjesta, kaikesta jokapäiväistyivät eikä mikään tuntunut enää uudelta ja jännittävältä. Nyt kuukauden Suomessa oleskeltuani Maputon elämä tuntuu unelta, jota on jo ikävä ja voisin kirjoittaa siitä miltä Suomessa tuntuu elää. Siis teenpä niin.

Jo Helsinki-Vantaan lentokentällä ihmettelin kun ihmiset eivätkään hymyilleet takaisin ja sitten tuli itselle hölmö olo kun yrittää ottaa kontaktia kaikkiin vastaantuleviin. Suonenjoella, lapsuudenmaisemissani, ihmettelin neljä päivää neljän seinän sisällä kun kukaan ei soita tai tule käymään, vain viestejä naamakirjaan. Kirjoitinkin Maputossa asuvalle tuttavalleni siitä kuinka tuntuu että spontaani sosiaalinen kanssakäyminen Suomessa onnistuu vain baaritiskillä pilkun jälkeen. Kärjistystä tottakai, mutta siltä se tuntuu kun palaa Suomeen maasta, jossa sosiaalisuus ilmenee hyvin eri tavalla.

Sitten menin metsään, nevalle, järven rannalle, papan pihalle nenä hautautuneena syreenipuskaan, maiskuttelin papan itse kalastamaa sekä savustamaa lahnaa, laukkasin hevosella hurjasti pitkin saaristolaistietä ja muistin mistä Suomessa on kyse. Mutta sitten kuitenkin mietin, riittääkö se minulle. Toki luonto, puhtaus, vapaus, turvallisuus jne. on tärkeitä minulle ja tulen erityisesti luonnon läheisyyttä aina tarvitsemaan, mutta jokin Suomesta minulle tärkeä puuttuu, minkä tunnen löytäväni Maputosta. En ehkä vielä pysty täysin itsekään ymmärtämään mikä se on mutta luultavasti se liittyy suurelta osin ihmisiin ja siihen kuinka elämään suhtaudutaan.

Nevalla Pohjanmaalla

Parin päivän jälkeen siitä kun olin tullut Suomeen lomailemaan Hyvinkäällä tapahtui taas surullisenkuuluisa ampumistapaus. Lisäksi sain kuulla ystäviltäni ja luin lehdistä juttuja perheissä tapahtuneista surmista, joissa kaikissa perheen isän kautta on lähtenyt koko perhe tai osa. En tiedä mitä sanoisin...tai ajattelisin. Ajatukset ovat hyvin ristiriitaiset. Etenkin Hyvinkään ampujan kohdalla, sillä mitään järkeenkäypää motivaatiota ei ilmeisesti ole löydetty. Yhden lööpin näin missä ampuja tuttu kommentoi hänen juoneen olutta ja riidelleen kavareidensa kanssa! Eikö sellaista tapahdu joka viikonloppu joka toisessa kaveriporukassa. Onko suomalaisten pinna niin kireällä että pienimmätkin vastoinkäymiset voivat laukaista tälläisia reaktioita. Kun näkee viikottain omassa arjessaan aliravittuja, AIDSiin kuolevia,hyljättyjä kehitysvammaisia kadulla makaamassa, on äärimmäisen vaikea ymmärtää mitä suomalaisille on tapahtumassa.

Lomalla kuuluu olla tekemättä mitään ja olen onnistunut siinä kiitettävän hyvin. Suunnitellut ompelukset jäi tekemättä ja paperihommatkin osittain. Huonon sään ja varmaan viitsimyksenkin vuoksi olen katsellut aika paljon televisiota. Kyllä, kaikki hömppäsarjat ja mitä oudoimmat tosi-tv tekeleet, joissa ei oikeasti tapahdu mitään. Näistä tosi-tv sarjoista on tullut mieleen katsooko muutkin ihan oikeasti sellaista sontaa ja naureskelen itsekseni että omasta elämästänikin tulisi mielenkiintoisempaa tuotosta. Ollaan taidettu muutaman kerran samaa miettiä Maputolaisten suomalaisten kanssa rämpiessämme mitä mielenkiintoisimmissa ihmissuhdesotkuissa, arkielämän sattumuksissa ja elämänkäänteissä.

No olen jotain tv:stä oppinutkin, nimittäin Euroopan talouskriisistä. En ole juurikaan seurannut Euroopan tapahtumia Maputossa ollessani, mutta nyt pikkuhiljaa olen alkanut tajuta mistä on kyse. Mielenkiintoisimpana olen pitänyt keskustelua siitä miten Euroopan tilannetta ja Afrikkaa ollaan alettu  verrata toisiinsa. Joku viisas jossain (todella pätevä lainaus siis, en enää löytänyt lähdettä) sanoi että Euroopassa tehdään tismalleen samoja köyhyyden kierteeseen johtaneita virheitä kun Afrikassa on tehty. Ja tästä tulee mieleeni Portugalissa viime vuonna suoritamani PDC(Permaculture Design Course)  kurssin ensimmäinen luento siitä kuinka ihmiskunta on toistanut samat kokonaisten kulttuurien tuhoon johtaneet virheet kerta toisensa jälkeen. Kai se on nyt todettava, että asia on juurikin näin. Ei en ole pessimisti :D Saan tästä faktasta vain lisää puhtia siihen mitä teen ja saan vahvistusta sille ajatukselle mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Nyt kiitän ja kumarran Suomea, suomalaisia ja tätä lomaa, tulit tarpeeseen. Nyt kuitenkin on jo hihat kääritty ja hinku takaisin töiden pariin ja Maputoon. Kiitos kaunis myös rakkaille ystäville, jotka tarjosivat naurunhetkiä kyyneleet silmissä ja vanhemmille, joiden huolenpito ei koskaan lopu.