Mosambikissa on vain
38 prosentilla väestöstä sähköt. Mutta tällä kertaa en aio pureutua tähän
uutiseen, raskaisiin kehityskysymyksiin tai kokemiini raivostuttaviin
eriarvoisuuksiin. Yleisön pyynnöstä kirjoitan nyt Maputon seurapiiri- sekä
yöelämästä, jonka ainakin omalta osaltani olen kokenut huomattavan
monimuotoisemmaksi kuin Suomessa. Toki monipuolisen skaalan syynä ovat
tietenkin tuloerot ja kaupunginosien eriarvoisuus, mutta nyt keskityn siihen
millaista hauskanpitoa mistäkin löytyy.
Kulttuurinnälän ja
monipuolisen tuttavapiirin kautta olen päässyt joutunut mitä erilaisimpiin
kissanristiäisiin, juhliin, bileisiin, vastaanottoihin ja edustustapahtumiin.
Barracat
Barracat ovat
pieniä olutkojuja, joita on ympäri kaupunkia lähes kaikilla alueilla, lukuun
ottamatta kaikkein kalleimpia asuinalueita, joissa ihmiset kulkevat vain
autoilla. Barracoista saa yleensä limpparin, oluen ja halvan
kartonkipakkausviinin lisäksi jotain syömistä kuten lehmänpääkeittoa tai
petiscoita, sisäelimistä valmistettua keittoa. NAM! Edistyneemmät barracat
tarjoilevat myös väkevämpää juotavaa, joita tarjoillessa pulloa pitää ravistaa
rivakasti ennen lasiin kaatamista! Barracoissa ei välttämättä ole muutamaa
muovituolia enempää istumapaikkoja joten etenkin viikonloppuisin nuoret miehet
parkkeeraavat autojaan barracoiden eteen ja luukuttavat musiikkia niin että
koko naapurusto saa nauttia autonomistajan musiikkiarsenaalista. Sanomattakin
varmaan selvää että saniteettiloja ei voi kehua jos sellaisia on lainkaan.
Niinpä Suomestakin viikonloppuiltaisin tuttu kadullepissaaminen on erittäin
yleistä. Saattaa kuulostaa melko karulta, mutta yleisesti ottaen barracoissa on
usein paras meininki. Mosambikilaiset hallitsevat jutun- ja vitsienkerronnan,
eikä tylsää pääse tulemaan jos paikallinen kieli taipuu. Suosittelen! Yksi
luultavasti kuuluisimmista barraca-keskittymistä löytyy Museumilta aivan
keskustasta, 24 de Julhon varrelta ja barracoiden keskeltä pieni, viehättävä
ravintola, josta saa sekä paikallista että turistiruokaa edulliseen hintaan.
Garaginhat
Garaginhat ovat
puolestaan baracoita suurempia, pihoille rakennettuja paikallisia ulkoilma
juottoloita. Ruokaakin löytyy, yleensä hieman monipuolisemmin kuin baracoista.
Musiikkia ei soiteta ja meno on muutenkin rauhallisempi kuin katujen
baracoissa. Keskustan tuntumassa tällaisia löytyy muun muassa turistikuuluisan
Mundo´s ravintolan vierestä Avenida Eduardo Mondlanelta ja toinen yleisen
uima-altaan vierestä Avenida Ahmed Sekou Tourelta.
Kissanristiäiset
Häistä,
hautajaisista, syntymäpäiväjuhlista ja muista kissanristiäisistä voisi
kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, joten niistä erikseen joskus toiste.
(Huomautuksena vain että luultavasti olen jo päässyt osalliseksi kaiken
mahdollisen sorttisiin sukujuhliin, joihin kuuluu mitä erilaisimpia tapoja ja
rituaaleja.) Ulkomaalaisille on kissanristiäisten lisäksi tarjolla myös
lähetystöjen vastaanottoja ja juhlia, joissa voi päivitellä omanmaalaisten
kanssa Maputon meininkiä ja nautiskella verorahoista ulkomailla ilmaisen ruoan
ja juoman merkeissä. Suomessa niskalimassa raatajille rauhoitukseksi, että
Suomen lähetystö on muihin verrattuna juhlissaan hyvin hillitty, eikä varmasti
aiheuta verojennousua.
Taiteilijapiirit
Boheemimpia
taiteilijakeikistelyitä löytyy aina suruman (pilven) katkuisista
reggae-mestoista näyttelyiden avajaistilaisuuksiin, joissa seisotaan
vähintäänkin yhtä jäykästi viinilasit kädessä kuin Suomessakin. Jos pieni
tungos ja edellä mainittu päihteiden käyttö ei haittaa, on jokaviikkoinen
sessio Nucleo de Arten tiloissa käymisen arvoinen paikka. Kuvataiteilijoiden
järjestön tilojen yhteydessä sijaitseva baari järjestää (viikoittain)
sunnuntaisin live-musiikkia ja yleensä laadukasta sekä mielenkiintoista
sellaista. Konsertit alkavat jo kahdeksan aikoihin, joten seuraavan päivän
työhönmenokaan ei mene mönkään. Nucleolla pyörii paljon rastapäisiä
taiteilijamuusikoita ja naispuolisille matkailijoille/vierailijoille riittää
varmasti tanssittajia. Nucleo de Arte sijaitsee Rua de Argelialla museolla
(museu).
Ulkoilmakonsertit
Musiikin ystäville
löytyy myös paljon muuta tarjontaa. Itselleni hieman yllätyksenä on tullut
suurien ulkoilmakonserttien määrä, joita järjestetään usein ja tarjontaa löytyy
laidasta laitaan. Ilmaiset sellaiset houkuttelevat vähätuloisempia lähiöiden
asukkaita konserttipaikoille, mutta myös maksulliset ulkoilmakonsertit
houkuttelevat paljon kuulijoita. llmaisissa tapahtumissa juomapuolesta
vastaavat paikalliset tädit ja nuoret pojat, jotka kauppaavat juomiaan
kylmälaukuista janoisille. Kaikissa ulkoilmakonserteissa, joissa olen
piipahtanut, on löytynyt tutut ja turvalliset bajamajat ja kumma kyllä usein
melko siedettävässä kunnossa paperein varustettuna! Vahingosta viisastuneena,
kehotan kuitenkin olemaan varovainen lompakoiden ja muun omaisuuden kanssa
näissä paikoissa. Ilmeisesti väkijoukoissa kulkee ammattilaisvarkaita, joiden
ammattitaitoa (ystäväni sanoin) voi ihailla niin pitkään kuin se osuu omalle
kohdalle.
Karaoke
Karaoken
ystävillekin löytyy tarjontaa. Tiistai-iltaisin GIl Vincentessä (Avenida Samora
Machel) pääsee laulamaan elävän bändin kanssa ja keskiviikko-lauantai -iltaisin
hieman fiinimmässä Robsonsissa (Avenida da Marginal). Kannattaa kuitenkin
muistaa että mosambikilainen karaoke ei ole läheskään yhtä alkoholihöyryistä ja
nuotinvierestä raakkumista kuin usein Suomessa. Pieni harjoittelu ennen
suoritusta on siis suositeltavaa.
Alakaupungin iloja
Karaokebaareista
alakaupungin punalyhtyisille kaduille. Kyllä, Rua do Araujollakin olen käynyt.
Kadulla sijaitsee kiva pieni pubi, Gypsies, josta saa kaupungin parasta pizzaa,
voi kuunnella rock-musiikkia, joka muuten on melko harvinaista Maputossa sekä
samalla voi halutessaan tutustua kaupungin maksulliseen naiskauneuteen.
Alakaupungilta löytyy paljon muutakin toistaiseksi (luultavasti pysyvästi)
minulle tuntematonta tarjontaa, johon tutustumiseen suosittelen paikallista
seuraa oppaaksi.
Rahvaan parista herrojen seuraan
Maksullisia
seuralaisia toki löytyy muualtakin kuin alakaupungista. Kaupungin hienoimmista
ravintoloista, klubeista ja yökerhoista heitä voi myös bongailla, toki hieman
laadukkaammin varustautuneina ja yhteen asiakkaaseen useampina iltoina
keskittyneinä. Prostituoidut sikseen ja kaupungin kermaan tutustumaan!
Luultavasti tunnetuin länkkäreiden ja paikallisten parhainosaisten lounaspaikka
sekä juottola, on jo aikaisemmin mainitsemani Mundo´s Avenida Eduard Mondlanen
ja Julius Nyereren kulmassa. Lienee sanomattakin selvää että hinnat eivät
vapaaehtoistyöntekijää juuri houkuttele, eipä pahemmin ilmapiirikään,
keikistelevien paikallisten ja humaltuneiden keski-ikäisen liikemiesten
keskuudessa. Urheilun ystäville toki mainio monien tv-päätteiden vuoksi, joista
näytetään jos jonkin sortin urheilua.
Yoelama
Puolen yön jälkeen
perjantaisin monet maputolaiset, etenkin portugalilaiset, suuntaavat CFM:n
yökerhoon, joka sijaitsee Maputon kuuluisalla juna-asemalla Praca dos
Trabalhadoresilla. Maputossa vierailevalle suositeltava käyntikohde, jos ei
yöaikaan niin päivälläkin löytyy katseltavaa sekä ruokaa. Iltamenojen aikaan
voi tanssahdella junalaiturilla ja katsella muun muassa Zimbabwen rajalle
suuntaavia junia.
Varsinainen yöelämä
Maputossa alkaa siis melko myöhään ja kestää monessa paikassa aamun tunneille
asti. Kätevästi voi siis yökerhosta hypätä aamun ensimmäiseen bussiin ja
välttyä taksimaksuilta. Maputon tunnetuimpiin yökerhoihin kuuluu Coconuts ja
sen vieressä sijaitseva Lounge (Avenida Marginal). Jos lompakosta löytyy ja
jonottaminen ei haittaa niin luultavasti vierailija viihtyy. Coconutsissa
järjestetään myös elävän musiikin konsertteja, jotka kuulemani perusteella ovat
mieluisampia kokemuksia kuin oma visiittini tavallisen lauantai-illan
merkeissä. Onneksi Coconutsin ovelta pääsee suoraan rannalle, jossa myydään
barraca-hintaisia juomia, yöpalaa ja näkymät kaupunkiin sekä merelle ovat
yökerhon jyskeen jälkeen vähintäänkin mieltä rauhoittavia.
Coconutsiin pääsee
luultavasti jopa sandaalitkin jalassa, mutta himpun verran fiinimpi juhlapaikka
sijaitsee aivan Coconutsin vieressä, Maputon kasinon yhteydessä. News Cafen
viikonloppuisin luultavasti farkut ja tennarit eivät ole paras mahdollinen
varustus, jos haluaa tehdä vaikutuksen Maputon kermaan. Hienosta puhelimesta ja
pöytään jääkulhoon ostetusta shampanjapullosta saa lisäpisteitä. Toinen
”valkoisten sohvien” istumapaikka löytyy Eduard Mondlanelta,
ranskalaisomisteinen, nimeltään ”1908”. Portilla seisoo kaksi järkäleen
kokoista portsaria ja pöydän ääreen ei ole istumista ellei osteta kokonaista
pulloa shampanjaa, viskiä tai muuta ilojuomaa. Hinnastosta päätellen useat
juhlijat kuluttavat yhdessä illassa jopa 2-3 kertaa maputolaisen
kuukausiminimipalkan (n. 75 €/kk) verran.
Kuljetuspuoli
Mitenkäs niihin
juhliin sitten mennään? Autolla tietysti ja valitettavan useasti myös palataan
kunnosta riippumatta kotiin samalla kulkuvälineellä. Poliisin syynistähän
pääsee vaikkapa sinistä seteliä (200 meticaista = n. 6€) vilauttamalla. ”Maassa maan tavalla” -sanontaa ei kuitenkaan
tarvitse aina toteuttaa ja Maputossa pääsee hyvin liikkumaan taksilla tai
mopotaksilla, joiden hinta ei tietenkään köyhimmille sovi, mutta on pieni hinta
hengestä.
