Maputon seurapiirielämää

Mosambikissa on vain 38 prosentilla väestöstä sähköt. Mutta tällä kertaa en aio pureutua tähän uutiseen, raskaisiin kehityskysymyksiin tai kokemiini raivostuttaviin eriarvoisuuksiin. Yleisön pyynnöstä kirjoitan nyt Maputon seurapiiri- sekä yöelämästä, jonka ainakin omalta osaltani olen kokenut huomattavan monimuotoisemmaksi kuin Suomessa. Toki monipuolisen skaalan syynä ovat tietenkin tuloerot ja kaupunginosien eriarvoisuus, mutta nyt keskityn siihen millaista hauskanpitoa mistäkin löytyy.

Kulttuurinnälän ja monipuolisen tuttavapiirin kautta olen päässyt joutunut mitä erilaisimpiin kissanristiäisiin, juhliin, bileisiin, vastaanottoihin ja edustustapahtumiin.

Barracat

Barracat ovat pieniä olutkojuja, joita on ympäri kaupunkia lähes kaikilla alueilla, lukuun ottamatta kaikkein kalleimpia asuinalueita, joissa ihmiset kulkevat vain autoilla. Barracoista saa yleensä limpparin, oluen ja halvan kartonkipakkausviinin lisäksi jotain syömistä kuten lehmänpääkeittoa tai petiscoita, sisäelimistä valmistettua keittoa. NAM! Edistyneemmät barracat tarjoilevat myös väkevämpää juotavaa, joita tarjoillessa pulloa pitää ravistaa rivakasti ennen lasiin kaatamista! Barracoissa ei välttämättä ole muutamaa muovituolia enempää istumapaikkoja joten etenkin viikonloppuisin nuoret miehet parkkeeraavat autojaan barracoiden eteen ja luukuttavat musiikkia niin että koko naapurusto saa nauttia autonomistajan musiikkiarsenaalista. Sanomattakin varmaan selvää että saniteettiloja ei voi kehua jos sellaisia on lainkaan. Niinpä Suomestakin viikonloppuiltaisin tuttu kadullepissaaminen on erittäin yleistä. Saattaa kuulostaa melko karulta, mutta yleisesti ottaen barracoissa on usein paras meininki. Mosambikilaiset hallitsevat jutun- ja vitsienkerronnan, eikä tylsää pääse tulemaan jos paikallinen kieli taipuu. Suosittelen! Yksi luultavasti kuuluisimmista barraca-keskittymistä löytyy Museumilta aivan keskustasta, 24 de Julhon varrelta ja barracoiden keskeltä pieni, viehättävä ravintola, josta saa sekä paikallista että turistiruokaa edulliseen hintaan.

Garaginhat

Garaginhat ovat puolestaan baracoita suurempia, pihoille rakennettuja paikallisia ulkoilma juottoloita. Ruokaakin löytyy, yleensä hieman monipuolisemmin kuin baracoista. Musiikkia ei soiteta ja meno on muutenkin rauhallisempi kuin katujen baracoissa. Keskustan tuntumassa tällaisia löytyy muun muassa turistikuuluisan Mundo´s ravintolan vierestä Avenida Eduardo Mondlanelta ja toinen yleisen uima-altaan vierestä Avenida Ahmed Sekou Tourelta.

Kissanristiäiset

Häistä, hautajaisista, syntymäpäiväjuhlista ja muista kissanristiäisistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi, joten niistä erikseen joskus toiste. (Huomautuksena vain että luultavasti olen jo päässyt osalliseksi kaiken mahdollisen sorttisiin sukujuhliin, joihin kuuluu mitä erilaisimpia tapoja ja rituaaleja.) Ulkomaalaisille on kissanristiäisten lisäksi tarjolla myös lähetystöjen vastaanottoja ja juhlia, joissa voi päivitellä omanmaalaisten kanssa Maputon meininkiä ja nautiskella verorahoista ulkomailla ilmaisen ruoan ja juoman merkeissä. Suomessa niskalimassa raatajille rauhoitukseksi, että Suomen lähetystö on muihin verrattuna juhlissaan hyvin hillitty, eikä varmasti aiheuta verojennousua.

Taiteilijapiirit

Boheemimpia taiteilijakeikistelyitä löytyy aina suruman (pilven) katkuisista reggae-mestoista näyttelyiden avajaistilaisuuksiin, joissa seisotaan vähintäänkin yhtä jäykästi viinilasit kädessä kuin Suomessakin. Jos pieni tungos ja edellä mainittu päihteiden käyttö ei haittaa, on jokaviikkoinen sessio Nucleo de Arten tiloissa käymisen arvoinen paikka. Kuvataiteilijoiden järjestön tilojen yhteydessä sijaitseva baari järjestää (viikoittain) sunnuntaisin live-musiikkia ja yleensä laadukasta sekä mielenkiintoista sellaista. Konsertit alkavat jo kahdeksan aikoihin, joten seuraavan päivän työhönmenokaan ei mene mönkään. Nucleolla pyörii paljon rastapäisiä taiteilijamuusikoita ja naispuolisille matkailijoille/vierailijoille riittää varmasti tanssittajia. Nucleo de Arte sijaitsee Rua de Argelialla museolla (museu).

Ulkoilmakonsertit

Musiikin ystäville löytyy myös paljon muuta tarjontaa. Itselleni hieman yllätyksenä on tullut suurien ulkoilmakonserttien määrä, joita järjestetään usein ja tarjontaa löytyy laidasta laitaan. Ilmaiset sellaiset houkuttelevat vähätuloisempia lähiöiden asukkaita konserttipaikoille, mutta myös maksulliset ulkoilmakonsertit houkuttelevat paljon kuulijoita. llmaisissa tapahtumissa juomapuolesta vastaavat paikalliset tädit ja nuoret pojat, jotka kauppaavat juomiaan kylmälaukuista janoisille. Kaikissa ulkoilmakonserteissa, joissa olen piipahtanut, on löytynyt tutut ja turvalliset bajamajat ja kumma kyllä usein melko siedettävässä kunnossa paperein varustettuna! Vahingosta viisastuneena, kehotan kuitenkin olemaan varovainen lompakoiden ja muun omaisuuden kanssa näissä paikoissa. Ilmeisesti väkijoukoissa kulkee ammattilaisvarkaita, joiden ammattitaitoa (ystäväni sanoin) voi ihailla niin pitkään kuin se osuu omalle kohdalle. 

Karaoke

Karaoken ystävillekin löytyy tarjontaa. Tiistai-iltaisin GIl Vincentessä (Avenida Samora Machel) pääsee laulamaan elävän bändin kanssa ja keskiviikko-lauantai -iltaisin hieman fiinimmässä Robsonsissa (Avenida da Marginal). Kannattaa kuitenkin muistaa että mosambikilainen karaoke ei ole läheskään yhtä alkoholihöyryistä ja nuotinvierestä raakkumista kuin usein Suomessa. Pieni harjoittelu ennen suoritusta on siis suositeltavaa.

Alakaupungin iloja

Karaokebaareista alakaupungin punalyhtyisille kaduille. Kyllä, Rua do Araujollakin olen käynyt. Kadulla sijaitsee kiva pieni pubi, Gypsies, josta saa kaupungin parasta pizzaa, voi kuunnella rock-musiikkia, joka muuten on melko harvinaista Maputossa sekä samalla voi halutessaan tutustua kaupungin maksulliseen naiskauneuteen. Alakaupungilta löytyy paljon muutakin toistaiseksi (luultavasti pysyvästi) minulle tuntematonta tarjontaa, johon tutustumiseen suosittelen paikallista seuraa oppaaksi.

Rahvaan parista herrojen seuraan

Maksullisia seuralaisia toki löytyy muualtakin kuin alakaupungista. Kaupungin hienoimmista ravintoloista, klubeista ja yökerhoista heitä voi myös bongailla, toki hieman laadukkaammin varustautuneina ja yhteen asiakkaaseen useampina iltoina keskittyneinä. Prostituoidut sikseen ja kaupungin kermaan tutustumaan! Luultavasti tunnetuin länkkäreiden ja paikallisten parhainosaisten lounaspaikka sekä juottola, on jo aikaisemmin mainitsemani Mundo´s Avenida Eduard Mondlanen ja Julius Nyereren kulmassa. Lienee sanomattakin selvää että hinnat eivät vapaaehtoistyöntekijää juuri houkuttele, eipä pahemmin ilmapiirikään, keikistelevien paikallisten ja humaltuneiden keski-ikäisen liikemiesten keskuudessa. Urheilun ystäville toki mainio monien tv-päätteiden vuoksi, joista näytetään jos jonkin sortin urheilua.

Yoelama

Puolen yön jälkeen perjantaisin monet maputolaiset, etenkin portugalilaiset, suuntaavat CFM:n yökerhoon, joka sijaitsee Maputon kuuluisalla juna-asemalla Praca dos Trabalhadoresilla. Maputossa vierailevalle suositeltava käyntikohde, jos ei yöaikaan niin päivälläkin löytyy katseltavaa sekä ruokaa. Iltamenojen aikaan voi tanssahdella junalaiturilla ja katsella muun muassa Zimbabwen rajalle suuntaavia junia. 

Varsinainen yöelämä Maputossa alkaa siis melko myöhään ja kestää monessa paikassa aamun tunneille asti. Kätevästi voi siis yökerhosta hypätä aamun ensimmäiseen bussiin ja välttyä taksimaksuilta. Maputon tunnetuimpiin yökerhoihin kuuluu Coconuts ja sen vieressä sijaitseva Lounge (Avenida Marginal). Jos lompakosta löytyy ja jonottaminen ei haittaa niin luultavasti vierailija viihtyy. Coconutsissa järjestetään myös elävän musiikin konsertteja, jotka kuulemani perusteella ovat mieluisampia kokemuksia kuin oma visiittini tavallisen lauantai-illan merkeissä. Onneksi Coconutsin ovelta pääsee suoraan rannalle, jossa myydään barraca-hintaisia juomia, yöpalaa ja näkymät kaupunkiin sekä merelle ovat yökerhon jyskeen jälkeen vähintäänkin mieltä rauhoittavia.

Coconutsiin pääsee luultavasti jopa sandaalitkin jalassa, mutta himpun verran fiinimpi juhlapaikka sijaitsee aivan Coconutsin vieressä, Maputon kasinon yhteydessä. News Cafen viikonloppuisin luultavasti farkut ja tennarit eivät ole paras mahdollinen varustus, jos haluaa tehdä vaikutuksen Maputon kermaan. Hienosta puhelimesta ja pöytään jääkulhoon ostetusta shampanjapullosta saa lisäpisteitä. Toinen ”valkoisten sohvien” istumapaikka löytyy Eduard Mondlanelta, ranskalaisomisteinen, nimeltään ”1908”. Portilla seisoo kaksi järkäleen kokoista portsaria ja pöydän ääreen ei ole istumista ellei osteta kokonaista pulloa shampanjaa, viskiä tai muuta ilojuomaa. Hinnastosta päätellen useat juhlijat kuluttavat yhdessä illassa jopa 2-3 kertaa maputolaisen kuukausiminimipalkan (n. 75 €/kk) verran.

Kuljetuspuoli  

Mitenkäs niihin juhliin sitten mennään? Autolla tietysti ja valitettavan useasti myös palataan kunnosta riippumatta kotiin samalla kulkuvälineellä. Poliisin syynistähän pääsee vaikkapa sinistä seteliä (200 meticaista = n. 6€) vilauttamalla.  ”Maassa maan tavalla” -sanontaa ei kuitenkaan tarvitse aina toteuttaa ja Maputossa pääsee hyvin liikkumaan taksilla tai mopotaksilla, joiden hinta ei tietenkään köyhimmille sovi, mutta on pieni hinta hengestä.