Paluu Beiraan

Edellisestä kerrasta oli jo kulunut lähes neljä kuukautta jolloin jätimme automme Beiraan ja palasimme Maputoon lentäen. Tällä kertaa lähdimme Stelion kanssa matkaan bussilla Maputosta Beiraan. Bussi (LTM) lähtee neljän aikaan aamulla ja matka kestää noin 14 tuntia. Palvelu bussissa oli kaukana siitä mitä aikaisemmin olin kokenut pitkänmatkan julkisissa Mosambikissa matkatessani. 1600 MT hintaan sai ilmastoidun, wc:llisen bussin, aamupalalla ja ystävällisellä kohtelulla. Lisäksi kyyti oli nopea. Suosittelen!

Matkan joutuisaan etenemiseen luultavasti vaikutti paria viikkoa ennen tapahtuneet hyökkäykset maantiellä. Jo siitä lähtien kun saavuin Mosambikiin, olen uutisista lukenut oppositiopuoleen Renamon uhkailuja sabotoida vaaleja ja muuta poliittista toimintaa maassa. Uhkailuja ei kuitenkaan ainakaan täällä Maputossa ole tietääkseni koskaan otettu oikein vakavissaan ja Renamon tavalle uhitella, lähinnä naureskellaan. Kuitenkin nyt huhtikuun alussa keski-Mosambikissa sijaitsevan kaupungin poliisiasemalle hyökättiin Renamon armeijan toimesta ja vähän sen jälkeen maantiellä rekan kimppuun. Yhteenotoissa kuoli yhteensä 9 ihmistä ja maantiellä osumaa sai myös eteläafrikkalaisen firman turistibussi. 

Maassa herättiin todelliseen sisällissodan vaaraan. Vaikka Renamolla on pieni, ei edes tuhannen miehen, armeija, on sillä paljon kannattajia pohjoisemmassa. Eri puolilla maata järjestettiin mielenosoituksia ja marsseja rauhan puolesta. Edellisen sisällissodan (päättyi 1992) muistot ovat edelleen kovin pinnassa ja ainakin minusta tuntuu että taistelu rauhan puolesta on nyt hyvin voimakasta. Vaikuttaa että Renamon riveissä on vain muutamia opportunisteja, jotka eivät pysty hallitsemaan tunteitaan ja tarpeeksi kiihtyessään mopo (tai AK74) karkaa käsistä. Nyt dialogia Frelimon ja Renamon välillä yritetään viritellä tilanteen selvittämiseksi ja ratkaisuiden löytymiseksi rauhan säilyttämiseen. Renomon kritiikki maata johtavan Frelimon toimista on varmaan joissain asioissa aivan oikeutettua, mutta tapa, jolla he yrittävät asioita muuttaa, on väärä. Itse en usko sodan syttymiseen; Ihmiset ovat väsyneitä sotimiseen.

Niin, elikkä luultavasti bussimatkamme meni joutuisasti, koska kuski halusi ohittaa Muchunguen kaupungin, jossa levottomuuksia oli tapahtunut, mahdollisimman aikaisin aamulla. Mitään kummallista ei matkan aikana tapahtunut ja kaupunki, jossa ihmisiä oli menehtynyt näytti rauhalliselta. 

Beiraan matkustimme Stelion siskon muistojuhlaan. Mosambikissa on tapana järjestää vuosi poismenon jälkeen muistotilaisuus vainaalle. Käydään hautausmaalla ja mahdollisesti messussa, sitten syödään ja juodaan koko perheen kesken. Tilaisuus ei ollut millään tavalla alakuloinen, kuin hautajaisissa. Mielestäni mukava tilaisuus, jonne koko perhe mielellään tulee muistelemaan yhdessä edesmennyttä ja vaihtamaan kuulumisia.

Todistusaineistoa visiitista Beira Bariin.

Beirassa aikaisemmin vain muutaman tunnin viettäneenä en ollut nähnyt vielä mitään ja aikaisempi kuva ei ollut kovin imarteleva. Tällä kertaa ehdimme kuljeskella ympäri kaupunkia useaan otteeseen ja aloin pitämään hieman uinuvan tuntuisesta, rauhallisesta, puhtaammasta kuin Maputo, kaupungista. Ihmisetkin tuntuivat jotenkin rennommilta. 

Arkkitehtuurista kiinnostuneille Beirassa on paljon nähtävää ja ehkä juuri rappeutuneet mestariteokset luovat kaupunkiin sen uneliaan ehkä jopa hieman kummitusmaisen tunnelman. Kaikkein mielenkiintoisin vierailu tehtiin Beiran Grande Hotelliin. Hotelli on aikoinaan ollut yksi Afrikan hienoimmista hotelleista, joka kuitenkin oli toiminnassa vain 9 vuotta kannattomuutensa takia. Ennen hohtavan valkoiseksi maalattu rakennus on nyt meri-ilmaston piiskaama harmaa betoni-ilmestys, jota asuttaa yli tuhat talonvaltaajaa. Hotelli lieneekin maailman suurin talonvaltausprojekti. Ihmisiä asuu aina kellarikerroksesta kattoterassille asti. Rakennuksesta on revitty irti kaikki arvokas (puu- ja metalliosat) ja jopa betonia irrotetaan ja myydään kiloittain. Rakennusta rappauttaa myös kasvusto, joka rehottaa jo kattoterasseilla asti. Viivyimme hotellissa tunnin verran ja paikallinen asukas kierrätti meitä ympäriinsä. Voin sanoa, että hotelli on yksi voimakkain tunteita herättävä tila, jossa olen käynyt koko elämäni aikana; Luksusarkkitehtuuri yhdistettynä yhteiskuntaluokan köyhimpiin. Naamakirjasta löytyy enemmän kuvia.  Grande Hotel, Beira. Photos: Jaana Oikarinen

Grande Hotel paasisaankaynti

Portaikko sisalla

Opas ja kuuluisa uima-allas, joka toimii nyt tiilitehtaana

Comprador! Paragem!

Monet vieläkin yllättyvät vastauksestani kysyessään olenko jo kokeillut chapalla (minibussilla) matkustamista, sillä joka päivä vähintään pari kertaa hyppään paikalliseen julkiseen kulkuneuvoon. Itselleni se on jo tutumpaa kuin koskaan Suomessa käyttämäni julkinen liikenne, mutta ymmärrän kyllä että monelle muualla kasvaneelle Maputon huonokuntoinen ja riittämätön bussiliikenne tuottaa jos ei nyt inhon väreitä niin ainakin totaalista välttelyä ja manaamista chapa -kuskien ängetessä törkeästi autolla liikkujan eteen.

Chapalla matkustelu onkin välillä jos jonkinlaista taidetta ja läheskään aina ei kyyti tunnu turvallisimmalta vaihtoehdolta, mutta itselleni se on jokapäiväinen välttämättömyys enkä ilman sitä tulisi toimeen. Chapoja on kahdenlaisia: pakettiauton (noin 16 istumapaikkaa) ja minibussin kokoisia (noin 25 istumapaikkaa). Istumapaikat eivät kuitenkaan määrittele kuinka monta matkustajaa kulkuneuvoon mahtuu ja otetaan. Ainoa sääntö matkustajien määrästä tuntuu olevan se että kunhan ovi mahtuu kiinni, silloin kun poliiseja on näkyvissä. 

Noin suurpiirteisesti chapoilla on pysäkit, mutta pyydettäessä pysähdytään muuallekin ja kyytiin voi hypätä mistä tahansa jos chapa kohdalla hiljentää, mutta vain jos poliiseja ei ole näkyvissä. Muualla kuin pysäkeillä chapan saa pysähtymään ensin katsekontaktin luomalla rahastajapoikaan joka roikkuu avoimesta oviaukosta ja vastaamalla vinkkaukseen pienellä etusormieleellä menosuuntaan päin. Kun chapasta haluaa poistua, huudetaan ”Paragem” rahastajapojalle, joka sitten omilla äänimerkeillään tiedottaa ajajalle mihin kohtaan pysähdytään seuraavaksi. Mikäli poliiseja on lähettyvillä, chapat eivät välttämättä pysähdy edes pysäkeille ja silloin on parasta vain lampsia seuraavan pysäkin suuntaan.

Ruuhka-aikaan sisäänpääsy ja chapasta poistuminen ovat niitä varsinaisia taideosioita. Suuria kantamuksia on turha harkita, ellei ole valmis maksamaan lisämaksua ja taistelemaan kahta kauheammin. Sisään tulee vain yksinkertaisesti tunkea, mieluiten kyynärpäät edellä, jos otteen saa oviaukon karmeista on sisäänpääsy jo todennäköinen. Valitettavasti juuri tästä syystä pysäkille tai huonoimmille paikoille jäävät useimmiten vanhukset, raskaana olevat naiset ja naiset lasten kanssa. Valitettavasti Mosambikissa tämä ei ole ainoa tilanne jossa luonnonlait pitävät paikkaansa myös ihmisten keskuudessa ja heikoimmat jäävät aina viimeiseksi.

Bussipysakki  "Romus" Chamanculossa

Joskus on valjaakin ja hyvalla tuurilla chapakin nain hyvassa kunnossa. Lahes kaikki chapat tulevat Japanista, jossa ne on "kaytetty loppuun". Mosambikissa sitten korjaillaan vahan etta kottero kulkee ja avot; autolla lisaa kilometreja edessa.

Paras seisomapaikka on auton keskivaiheilla juuri penkin kohdalla jota vasten voi nojata kurveissa ja jonka päälle voi laskea laukkunsa kun muut tunkevat pitkin käytävää ohi. Keskivaiheilla siksi että ulospääsy ei ole tuhottoman vaikeaa, mutta aiemmin ulospyrkivät eivät pakkaudu juuri siihen kohtaan. Ainakin kannattaa tähdätä avattavan ikkunan kohdalle, josta voi tarvittaessa hörpätä raikasta kaupunki-ilmaa kun kanssamatkustajan kainaloaromit hivelevät +35 asteen lämpötilassa hajuaistia. Muutaman kerran chapa -kuskille silmän vilkuttaminen on auttanut ja olen päässyt etupenkille istumaan. Luovuutta on lupa käyttää.

Mitä se sitten maksaa? Kaupungin sisällä matka maksaa 7 meticaista (alle 20 senttiä) ja hieman pidempi etäisyys 9 meticaista. Maksu suoritetaan lähtiessä compradorille (rahastajapoika), joka roikkuu oviaukosta ja huutelee lisämatkustajien saamiseksi sekä tunkee jos sisällä olevia tiiviimpään muodostelmaan. Aikatauluja ei ole, mutta normaalisti autoja kulkee niin tiheästi päiväsaikaan että kauan ei tarvitse odottaa jos ei ole nirso. Kyydin voi vaikkapa valita musiikkitarjonnan perusteella, joka yleensä soi sitä tarjoavissa täysin volyymein.