Kotiapulaiset kunniaan

Mosambikissa kaikilla on kotiapulainen (empregada) tai useampi. Tai siis kaikilla, joilla on vähintään varaa maksaa apulaisen minimipalkka, joka on ilmeisesti noin 2500 Mt/kk (n.63 €). Tällä hinnalla saa kotiin apulaisen, joka tekee kaiken haluamasi puolestasi ja tulee töihin 6:na päivänä viikossa, vähintään 8 tuntia päivässä. Kuulostaako houkuttelevalta?

Viidestä asunnosta, joissa olen Maputossa asunut, kolmessa on ollut apulainen ja olen edelleen hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Olen lapsesta asti tottunut tekemään kotitöitä ja ruuanlaitosta pidän erityisesti. Jos en saa kotona tehdä mitään hommia, ei se tunnu kodilta. No siinä se apulainen sitten pyörii koko päivän ja pitäisi osata antaa käskyjä. Ei sitten luonnistu yhtään meikäläiseltä. Ja kuten vierailemassa ollut serkkuni totesi, he ovat aina tiellä, jos itse jotain haluat tehdä. Rohkeammat jo kauemmin talossa olleet saattavat jopa kieltää isäntäväkeä tekemästä kotitöitä, jos hän niitä yrittää tehdä.

Maputossa kotiapulaiset ovat perinteisesti naisia, joko nuorempia tai sitten jo kypsemmässä iässä olevia rouvia. Monelta paikalliselta asiaa kysyessäni, vanhemmat naiset ovat parempia; nuoret ovat kuulemma liian ovelia, eikä heihin voi luottaa.

Yllätyksekseni Beirassa naisia ei kotiapulaisina juuri näy. Kaikki apulaiset ovat nuoria miehiä. Ensimmäistä kertaa beiralaisessa kodissa vieraillessani erehdyin jopa poskisuutelemaan hämmentynyttä miespuolista kotiapulaista, koska luulin häntä ystävän sukulaiseksi. Etikettivirhe! Minun puolestani saa vähän sekoittaa näitä palvelija-herra rooleja…ehkä alan poskisuutelemaan kaikkia tapaamiani kotiapulaisia.

Kotiapulainen Victor Beirassa, nukkui yonsa parvekkeella

Beirassa näin myös kerrostaloasunnon varusteltuna huonekohtaisella hälytysjärjestelmällä, jonka avulla kotiapulainen kutsutaan paikalle. Tässä asunnossa järjestelmä ei kuitenkaan enää toiminut ja sen sijasta apulaisia kutsuttiin koilottamalla asunnon laidasta toiseen milloin mihinkin puuhaan.

Mars huoneeseen 10. Isantavaki odottaa palveluanne.

Olen mietiskellyt, että tämä maan sisäinen kulttuuriero, kotiapulaisten sukupuolesta, varmasti vaikeuttaa vähänkoulutettujen naisten työllistymistä pohjoisemmassa Mosambikissa, missä siis kotiapulaiset ovat miehiä. ”Naisten ja miesten työt” ovat edelleen vahvoja Mosambikissa, joten jos palkalliset kotityön työpaikatkin menevät miehille, ei naisille, etenkään nuorille ja kouluttamattomille, jää paljoa vaihtoehtoja.

No jokatapauksessa, nyt kun asun kahden paikallisen miehen kanssa, jotka koko ikänsä ajan ovat eläneet kotiapulaisten ympäröimänä, olen myöntynyt sellaisen olemassaoloon myös pienessä kodissamme. Uuden työn johdosta, en (onneksi) paljoa apulaiseen törmää, sillä hän tulee jo minun lähdettyäni töihin ja on ehtinyt jo lähteä kun minä palaan kotiin. Olen myös kieltänyt häntä tulemasta lauantaisin, sillä haluan rauhassa herätä ja halutessa kipsutella vaikka kalsareissani edes kerran viikossa kahvinkeittoon. Tähän loppuun voisi heittää vielä kliseen: ”maassa maan tavalla” ja ainakin tarjoan yhdelle naiselle työpaikan.