2010-luvun äiti

Kesä tuntuu olevan ohi ja alkaa jo jännittää miten sopeudun Suomen syksyyn ja talveen. Mitä kylmemmäksi ilmat muuttuvat sitä enemmän tulee myös ikävä Maputoon. Katselen ihastelleen Mosambikin tuttujen rantakuvia ja laskeskelen paljonko rahaa pitäisi säästää että pääsisimme käymään itsekin. Onneksi parin viikon sisällä saamme uutta ajateltavaa; laskettuun aikaan on enää reilu viikko.

Kesämuistoja, Kuopio Rock 2014 Väinölänniemellä

Luin tässä taannoin Minna Jaakkolan kirjoituksen Jokelasta, siellä tapahtuneesta koulusurmatragediasta, kipeistä muistoista ja kuinka elämä jatkuu monia koskettaneen tragedian jälkeen. Sinänsä juttu ei herättänyt lisämietteitä, mutta kirjoituksen kirjoittajan, Jaakkolan, luonnehdinta lopussa: " Kirjoittaja on viestintäpäällikkö ja 2010-luvun äiti." sai minut miettimään mitä 2010-luvun äiti konkreettisesti tarkoittaa.

On varmaan hyvin tavallista, että lähestyvän, uuden syntymän edellä, tuleva vanhempi miettii monenlaista: Minkälaiseen maailmaan lapseni syntyy? Miten sen hänelle esittelen? Minkälaisia haasteita vanhempana tulen kohtaamaan? Voinko käyttää maailmalta keräämiäni kokemuksia apuna?

Harmikseni joudun toteamaan, että poikani syntyy Suomeen, jossa levottomuudet ja sodat ovat yhä lähempänä. Toki oman lapsuutenikin aikana sodittiin, mutta nyt tuntuu että aseet paukkuvat yhä lähempänä ja epävarmuus on tuossa ihan rajan toisella puolen.Valitettavasti tulevan lapseni toisessa kotimaassa väkivalta on vielä lähempänä, maan rajojen sisäpuolella. Uutisia oppositiopuolueen hyökkäyksistä Mosambikin maanteillä kuuluu joka viikko.

Taistelu tasa-arvosta eri kulttuurien, sukupuolien, seksuaalisten suuntautumisen ja uskontojen välillä tuntuu olevan paljon julkisempaa, näkyvämpää ja laajempaa kuin oman äitini ollessa tuore vanhempi. Luulisi lapselle olevan hämmentävää ja vaikeaa ymmärtää monia ristiriitaisia kommentteja sekä mielipiteitä joistakin itseselvänä pitämistäni tasa-arvoasioista. Onneksi, mitä luultavammin kuten minustakin nyt tuntuu, että oman lapsuuteni aikana oli paljon vakaampaa ja turvallisempaa, myös oma lapseni tulee aikanaan niin ajattelemaan omasta lapsuudestaan. 

Haluaisin osata, sitten aikanaan kun jälkikasvuni osaa jo itse arvioida, arvottaa ja muodostaa mielipiteitä, auttaa häntä ymmärtämään mikä on oikein ja väärin sekä muodostamaan omat mielipiteensä ilman että esimerkiksi sosiaalinen paine vaikuttaa.

Mutta: ennen kuin pääsen keskustelemaan syvällisiä poikani kanssa on jokunen vaippa vaihdettavana ja huolehdittava maitobaarin toiminnasta 24/7.