Mosambikissa, niinkuin varmaan useimmissa Afrikan maissa, erilaisia keinoja
tienata elantoa riittää niin pitkälle kuin mielikuvitustakin. Näiden
Mosambikissa viettämieni kuukausien aikana on vastaan tullut jos jonkinlaista
kauppamiestä ja –naista. Pahvilaatikoista keitettyjä kananmunia kauppaavat
pojat, massiivisia olohuoneen mattoja ja
naulakoita katuja pitkin kanniskelevat ja raakaa kaaliraastetta tarjoilevat
ovat jokapäiväinen näky. Kengänkiillottajat ja –korjaajat katujen kulmissa ovat
ehkä vähän tutumpia ammatteja, tosin Suomesta jo lähes sukupuuttoon kuolleita.
Kadullakauppaajia on siis monenlaisia, mutta äänekkäimpiä heistä ovat
vihannesten myyjät. Myyjillä on yleensä nyytillinen vihanneksia päänsa päällä
tai kottikärryissä kuljetettuina ja markkinointi tapahtuu kovaan ääneen kadulla
huudellen. Jokaisella kauppaajalla on persoonallinen, kantava ääni ja yleensä
he käyttävät paikallista changanan kieltä. Alkuajoista ihmettelin mitä
runonlaulajia kadulla kulkee, kunnes hoksasin myytävät tuotteet. Vihannesten
lisäksi tähän tapaan myydään muun muassa luutia.
Erikoisemmasta päästa ovat kenties kynnenlakkaajat. Kyseinen ammattikunta
koostuu yleensä nuorista miehistä, jotka kanniskelevat kynsilakkapulloja tökättynä
laudanpatkään. Heiltä voi ostaa kynsihuollon, viilauksineen ja lakkoineen
halpaan hintaan ja palvelu suoritetaan tietenkin kadulla juuri siinä kohtaa
missä ollaan tavattu. Itse en ole palvelua ole kokeillut, mutta seuratessani
paria suoritusta olen todennut etta laatu ei välttämättä ole parhaasta
mahdollisesta päästä, toisaalta mitä voi vaatia kynnenlakkaukselta pölyisellä
kadulla.
![]() |
| En loytanyt tekstiin sopivia kuvia niin laitoin muuta. Tassa Talvinan ja Delmon kanssa Catembella. |
![]() | |
| Myos Catembelta; vanhukset kuluttamassa aikaansa rannalla |
Järjestökentällä mosambikilaiset rakastavat erilaisia seminaareja ja työpajoja.
Ja kukapa ei nyt pitäisi päivän tai parin vaihtelusta työpaikan arkirytmiin ja
tietenkin ilmaisia ruokailuja, yleensä hulppeilla buffettiruoilla. Vaikka olen
ollut vain vapaaehtoisena ASSCODECHAlla olen päässyt jo muutamaan otteeseen
mukaan tallaisiin tapahtumiin. Itselleni tapahtumat ovat olleet hyviä oppimistilanteita
sekä kielen että paikallistuntemuksen kannalta, ASSCODECHAlle nämä tilaisuudet
ovat lähinnä verkostoitumista ja yhteydenpitoa muihin järjestöihin.
Viimeisimmässä työpajassa, Maputon alueen yksityisen vesifirman järjestämässä,
sain makua paikallisten tavasta fasilitoida tälläisia tapahtumia. Tilaisuudessa
käsiteltiin Maputon vedenjakelun ongelmia ja kuinka niitä voitaisiin ehkäistä
sekä korjata tehokkaammin. Tietenkin aloitettiin kansallishymnillä, joka on
muuten melkoisen pitkä! Siinä toisia kuunnellessa (en osaa vasta kun noin puolet
kertosäkeestä) mietiskelin että aika hassulta tuntuisi Suomessa aloittaa
seminaari hoilaamalla Oi maamme viimeistä säkeistöä myöten. Suomessa
uskonnollisuus ja isänmaallisuus lienevät sen verran pannassa että tällaiset käytännöt
tuntuvat meikälaisen sukupolvelle jo oudoilta. Viimeisimmät samankaltaiset
muistot omasta elämästä lienevät ala-asteen toiselta luokalta, jonka
vanhanaikainen opettaja laittoi meidät lapsukaiset hoilaamaan virsiä harmoonin
säestyksellä joka aamu pulpetin vierellä sievassä jonossa. Se lienee Suomessa nykymitan mukaan pakottamista, toisin
kuin mosambikilaiset tuntuvat pitävän näistä perinteistä. Mosambikin
kansallishymni ei mielestäni hienoisessa melankolisuudessaan oikein sovi afrikkalaiseen
menoon ja meininkiin mutta ainaakaan siinä ei enää, kuten kämppikseni minua
sivisti, kiitellä Frelimoa, monipuoluejärjestelmää toteuttavan maan hallitsevaa
puoluetta.
![]() |
| Jalkapallookin piti kayda katsomassa. MAMBAS OI! (Mozambique-Marocco 2-0 tai jottain sellasta, voitettiin kumminkin) |



Kansallishymni raikaa myös Perussa, osassa kouluista joka aamu ja osassa kerran viikossa kun oppilaat kokoontuvat suoriin jonoihin luokittain. Tänään pääsin filmaamaan laulun ketsuan kielellä, millä kielellä siellä lauletaan?
VastaaPoista