Toukokuun alussa istuin sängylläni kodissamme Malangassa ja katsoin kun vesi lilluu pitkin kaunista parkettilattiaa. Naapurin vesiputki, joka kulkee asuntojen välisen seinän välillä, poksahti eräänä aamuna ja vesi valui olohuoneemme seinästä pitkin asunnon lattiaa aina keittiöön asti. Laskeskelin mielessäni millainen lasku korjauksesta tulee. Eipä jäänyt minun maksettavakseni, mutta siinä mopin varressa ollessani ei naurattanut. Tulvan jälkeen, tietenkin minun syntymäpäiväni viikolla sairastuimme, minä ja kaksi kämppistäni, malariaan. Onneksi malaria oli kahden rastin, lievempää tyyppiä, joten lääkkeet saatuamme olimme kaikki jo neljän päivän jälkeen sairastumisesta, jalkeilla.
 |
| Uuden kodin siivousurakka |
 |
| Poijjaat pihansiivoustalkoissa (=yksi tekee ja muut kattoo vierestä) |
No näitä sattuu, mutta elämä on taas vaihtanut suuntaansa ja tällä kertaa näyttää että Jaanan elämänkertomukseen tulee taas luku, jota ei helposti unohda. Niinpä tämän blogin sisältö muuttuu ja luvassa on tarinoita uudesta elämästä Mosambikissa.
Vuoden ETVO vapaaehtoisjakson loputtua jäin Mosambikiin kuulostelemaan josko töitä löytyisi. Jyväskylän maisteriohjelmaan eivät edes kutsuneet haastatteluun, joten näyttää että akateeminen ura on meikäläisen osalta jos ei nyt poissuljettu niin ainakin lykkääntynyt. Parin kuukauden ajan näytti siltä että töitä ei Mosambikista löytyisi kunnes olin illanvietossa Chamanculossa sijaitsevan Sigauque projektin konsertissa. Oli sateinen päivä ja yleisöä oli vähemmän kuin bändissä soittajia. Yleisökadon johdosta ehdin juttelemaan projektin luojan, kanadalaisen muusikon ja yhteisömediahankkeita tuottavan yrittäjän kanssa. Kerroin että paluu Suomeen on edessä, koska töitä ei ole löytynyt. No nykyinen pomoni ehdotti tapaamista seuraavalle viikolle ja kappas uusi työpaikka oli siinä.
Ensimmäisen reilun kuukauden työjakson aikana olen tehnyt radiohaastatteluja Maputossa ja Gazan maakunnassa tulva-alueilla, editoinut, järjestellyt tapaamisia, toiminut baarimikkona ja kaikkea mitä en nyt muista. Enpä ole ennen tällaisessa työssä ollut, jossa joka päivä tulee opittua niin paljon uutta ja ihmetellyt kuinka kova luotto pomolla on meikäläisen kapasiteettiin. Joka päivä on menty niin kauas tutulta turvalliselta mukavuusalueelta, että tuskin sellaista enää onkaan ja kaikki nämä haasteet antavat vain järjettömästi energiaa joka päivään. Luultavasti vuoden vapaaehtoishengailun jälkeen juuri tällaista haasteryöppyä olenkin tarvinnut.
 |
| Uusi työkaveri |
 |
| Ensimmäinen työkeikka Gazan maakuntaan, Chibuto |
 |
| Uudelleensijoitusleiri Chibutossa |
 |
| Radiohaastattelua tekemässä uudelleensijoitusleirillä Chibutossa. |
 |
| Tulvassa kaiken menettänyt Gloria, väliaikaisen telttansa sisällä. |
 |
| Casa Sigauque |
 |
| Työpaikalla rakennustyömaata |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti